RODRIQUESIN SUKU

Ja oikein oikein oikein oikein oikein oikein oikein oikein oikein paljon kiitoksia kommenteistanne. *halaa jokaista kommentoijaa*

Kuvassa näkyy siis kaikki perijät. Tarkoituksenani oli laittaa tuonne vielä Isa, mutta hän ei mahtunut. :P

Voi että kuin tuo kuva venyttää sivua..

Kaikki alkoi siis Gabrielle Katajalehdosta, joka meni naimisiin Vili Savelan kanssa. Hänen vertaan virtaa jokaisen Savelan suvun jäsenessä, kuten Vilinkin. Gabriellen jälkeen perijänpaikan vei Aleksei, ja kolmannen polven perijänä oli Brian, jonka lapsista Charlotte sai jatkaa sukua. Charlotte sai monta kaunista tytärtä ja yhden pojan, ja näistä lapsista perijän paikan sai Dana. Danan jälkeen sukua jatkamaan tuli Elina, joka syntyi petoksen tuloksena. Elinan jälkeen perijän paikan sai Felix, Felixin jälkeen Greg ja Gregin jälkeisen perijän saatte tietää tämän osan myötä. :)

Mutta itse osaan.

Henrystä tuli oikein musikaalinen poika. Hän soitteli pianoa kuin vanha tekijä.

Hannele muuttui taiteelliseksi. Nainen tavattiin usein sivellin kädessä ja suu suuressa virneessä. Taulujensa aiheet Hannele hämmensi arkielämästä.

Pian tuli Haileyn syntymäpäivät. Pikkuinen oli innoissaan kasvustaan ja kiljahteli pirteästi kun kakkua piti puhaltaa. Henryä harmitti, kun hän ei saanutkaan kaikkea huomiota.

Haileylle kasvoi kultaiset kutrit ja suloiset pikku hampaat, jotka innoissaan odottivat pääsevänsä jyrsimään kaikkea mahdollista.

Pikkuisen nenä näytti hieman epäilyttävältä, mutta se ei onnellisten sukulaisten tai Haileynkaan hymyä hyydyttänyt.

Hannele vei kuopuksensa pieneen muodonmuutokseen. Haileyn kutreja lyhennettiin ja päähän painettiin suloinen panta.

Haileyn musikaalisuus huomattiin varsin pian. Hän keksi omia sävellyksiään pienellä pianolaitteella ja soitteli niitä innokkaasti.

Hannele tahtoi itse opettaa tyttärelleen elämän jalot taidot, kuten kävelemisen. Hailey oli innokas oppimaan.

Vain pottailu pisti tytön vakavaksi, vaikka äiti vakuuttelikin, että pottailu on ihan turvallista.

Henrykin osallistui siskonsa kasvatukseen. Hailey leikki mielellään karismapupulla ja Henry auttoi sanojen lausumisessa.

Hannele oli kuitenkin se, joka Haileyn opetti puhumaan kunnolla. "Hyps hyps hyps, puppeli puppeli pups, kani loikkii ja hyppelee, sanoja lausumaan opettelee", Hannele sovelsi päästään runoja, joilla Hailey voisi harjoitella sanoja ja puhumista. Hän myös keksi leikit runoihin. Haileyta ei sellaiset kuitenkaan kiinnostaneet.

Henryllä meni koulu loistavasti ja poika oli silminnähden tyytyväinen kympin todistukseensa.

Greg oli oikein tyytyväinen siitä, että hänen perheensä voi hyvin. Häntä vain huolestutti jatkuvat sateet ja ukonilmat.

Ukonilmat varsinkin olivat pelottavia. Kerran hissi rämähti alas ukkosella. Hannele järkyttyi kovasti.

Ninnikin järkyttyi kovasti hissin rikkimenemisestä. Onneksi Felix osasi korjata laitteen.

Ninni ja Felix rakastivat yhä toisiaan syvästi, eivätkä he pelänneet näyttää rakkauttaan.

Myöskin Greg ja Hannele osoittivat rakkauttaan avoimesti.

Kerran talon ohi kulki Dawn, jonka tyylitaju oli selvästikin hieman vinksahtanut. :D

"Hmm. Henry-kultaseni, tuo ei ole kovin siisti tapa syödä", Hannele opetti Henrylle käytöstapoja.

Seuraavan kerran Henry jo osasi syödä siististi ja jopa keskustella sivistyneesti. "Isi, mitä mieltä olisit siitä, että mä käyttäisin sinistä taikurinhattua?" Henry tiedusteli Gregiltä. "Se ei olisi sun tyyliä", Greg tyytyi vastaamaan.

Greg sai ruokamyrkytyksen homehtuneesta munakkaasta ja miehen mahassa kiersi harmillisesti.

Kaiken lisäksi hän sai sähköiskun korjatessaan roskanpuristinta.

Nyt Greg oli kärähtänyt ja huonovointinen.

Ilmeisesti sähköisku vaikutti jotenkin Gregin aivotoimintaankin. Herra siirtyi pihalle likaisena perhosia pyydystämään.

"Voi ei sentään", Ninni tuumi saatuaan ylennyksen. Hän ilmeisesti nautti syvänmerensukeltajan hommista.

"Ohhoh", Felix puhisi nostaessaan Haileyta kehdosta, "sinä oletkin jo tosi iso tyttö."

Todellakin - Hailey oli jo iso tyttö. Oli hänen syntymäpäiviensä aika. "Hei hei, hella Kaninen. Nyt mä en enää koskaan leiki sun kanssa", Hailey tuumasi iloisesti kasvaessaan.

Haileystä kasvoi pikkuinen kaunotar. (Luonnetta en ottanut muuten taaskaan ylös, en enää jaksa.. :p)

Nenä tosin oli vieläkin vähän hassu, mutta sehän vain lisäsi neidin persoonallisuutta!

Hailey kävi stylistillä ja muuttui entistäkin hurmaavammaksi. Tytöllä riitti leikkimieltä ja kylpyammeessa syntyi monia kivoja leikkejä.

Hannelella ja Haileylla oli yhteinen mielenkiinnon kohde: vanhanajan prinsessasadut. Hannele kirjoitti satuja päiväkirjoihinsa ja luki niitä Haileylle, joka lumoutui äitinsä mielikuvituksen tuotteista.

"Apua, apua! Mitä minä teen? Poika tuupertui lattialle!" Hannele oli aivan paniikissa kun Henry raskaan koulupäivän jälkeen nukahti keskelle lattiaa.

"A-kirjaimen jälkeen tulee B", Hannele opasti lapsiaan läksyissä. "Ja muistakaahan, lapseni, että läksyt pitää tehdä aina pihalla raikkaassa ilmassa", hän vielä neuvoi.

Henryllä oli kasvu paikka.

Henry tiesi, että kunnon teini angstaa aina. Nuorukainen vetikin suunsa heti irvistykseen ja aloitti valituksen siitä, että hänen tavoitteekseen tuli tieto ja että maailmassa ei ole yhtään sellaisia meikattuja, punapäisiä tyttöjä joista hän tykkää.

Kamalan angstikohtauksensa jälkeen Henry kävi nukkumassa ja leikki sitten jääkaapin oven kanssa.

Vanhukset olivat melkoisia yökyöpeleitä. Ninni kaveerasi susien kanssa ("Niiden silmät ovat niin kiehtovat!" Ninni selitti)...

... ja Felix tonki roskiksia ("Simit heittävät pois ihan käyttökelpoista tavaraa", Felix puolusteli toimiaan.)

"Kas, pullaa!" Felix huomasi ja rouskutti sen menemään.

Haileylla oli hieman terveellisemmät ateriat. Hannele oli innostunut leipomaan erilaisia piirakoita ja Hailey toimi ilomielin koemaistajana. Marjapiiras maistui tytölle palaneenakin.

Hailey harrasti myös haravointia. Hän oli kovin käytännöllinen sim ja nautti kaikesta käytännöllisestä.

"Typerä sisko tekee typeriä kasoja.." Henry agstasi taas potkien samalla lehtikasoja.

Henrystä oli kuitenkin kiva polttaa niitä typeriä kasoja. Tietämättään hänestä oli suurta hyötyä.

Ninnin omituiset yöpuuhailut jatkuivat. Mummeli kanteli useampaan otteeseen salaa vesi-ilmapalloja.

"Ymmärräthän, hyvä herra", Hailey yritti tehdä vaikutusta erääseen mieheen, "että aidot sumopainijat ovat aina japanilaisia." Mies innostui. "No sinähän olet etevä kakara!" hän kehui Haileyta.

Sillä välin Hannele ja Greg harjoittivat vähän toisenlaista painia - mutta eivät tällä kertaa saadakseen lasta  vaan ihan huvikseen.

"Älä viitti, Eemeli. Toi on ihan tyhmä vitsi", Hailey tympääntyi Eemelin seurassa, koska poika ei keksinyt mitään kivoja juttuja.

Hannele oli pikkuhiljaa kyllästynyt kotiäitiyteen ja tahtoi tienaamaan rahaa. "Auttakaa köyhää kotiäitiä!" Hannele kiljui pihalla kalistellen purkkia ja näyttäen kylttiä.

"Älä sinä kuule naikkonen rahaa kaipaa! Meiltä sinä kyllä elannon saat!" Felix meni moittimaan Hannelea, joka selvästikin suuttui moisesta käytöksestä.

Sitten oli Haileyn aika saavuttaa uusi ikäkausi.

Tytöstä tuli todellinen kaunotar.

Hänen nenänsäkin vain sieveni ajan myötä.

Pikaisen muutoksen jälkeen Hailey ja Henry suuntasivat yliopistolle päin.

Henryn nenä kasvoi massiiviseksi hänen aikuistuessaan.

Haileyn hiukset rehahtivat hänen kasvettua.

Haileyn ja Henryn mukana yliopistolle tuli myös Giselle, joka näytti yhtä sievältä kuin ennenkin.

Kolmikko muutti hiukan ulkonäköjään ennen kuin täysin sukelsivat opiskelijaelämän syvyyksiin.

Ennen suurempia opiskeluja Giselle, Hailey ja Henry päättivät syödä. Giselle oli valinnut pääaineekseen filosofian. Hänellä oli romantiikkatavoite ja hän tahtoi ammattimaiseksi juhlavieraaksi. Henryn tavoite taas oli tieto ja elämäntoive hullu tiedemies, joten hän valitsi pääaineekseen fysiikan. Hailey tavoite on mammona ja pääaineeksi hän valitsi psykologian tavoitteenaan lakiuran huippu.

Sitten alkoi "hurja" opiskelu. Giselle ja Hailey harjoittelivat logiikkaansa, sillä sitä tarvittaisiin luennoilla.

Henry aloitti opiskelemalla ruoanlaittoa. Siitä olisi aina hyötyä.

Henry hyökkäsi ensiksi myös lopputyön kimppuun. Hän epäili, että tytöillä menisi paljon vähemmän aikaa omien lopputöidensä loppuuntekemiseen.

Opiskelijaelämä oli varsin lystikästä. Piti tehdä koulutöitä tai sitten kuntoilla yliopiston kunto-ohjaajien pakottamana.

Giselle tahtoi kuntoilla vapaaehtoisestikin. Hänestä oli kamalaa, jos oli liikakiloja.

Oli yliopistoelämä oikeastaan hauskaakin. Silloin sai syödä aamiaisen milloin tahtoi ja joka paikasta ilmestyi komeita ja kauniita vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Sen Oikean etsiminen oli Gisellelle, Henrylle ja Haileylle jokapäiväistä. Hailey järkyttyi nähdessään tuon kamalanokkaisen simin...

.. joten hän päätti turvautua treffieukon apuun. "Hei!" Hailey tervehti eukkoa iloisesti ja haisevana yöasussaan, "tahtoisin hyvän ja komean miehen 24 simoleonilla."

Treffieukko mutisi jotain hieman pettyneeseen sävyyn ja pian taivaalta putkahti mies, jolla oli enemmän ikää kuin Haileylla, Gisellellä ja Henryllä yhteensä. Hailey lähetti miehen tiehensä ja pyysi eukolta uuden miehen.

Sitten eukko loihti esiin naisen, vaikka Hailey selvästikin oli pyytänyt miestä. Turhautuneena Hailey lähetti eukon tiehensä ja sitten naisen. Hän ei enää ikinä luottaisi mihinkään treffieukkoihin.

Henryä suorastaan huvitti siskonsa puuhat. Hän oli tavannut nätin naisen jo aikaa sitten ja nyt yritti saada tyttöstä lankeamaan itseensä.

Nainen hurmaantuikin Henrystä varsin pian, kun mies kuiskaili hänen korvaansa kauniita sanoja.

Henry sai naiselta, joka esittäytyi Virvaksi, ensisuudelmansa.

Sitten hän kihlasi rakkaansa. Nyt heitä ei erottaisi mikään!

Myöskin Giselle oli löytänyt oman armaansa. Miehen nimi oli Eetu Turve.

Hailey päätti lähteä Stadiin miestä etsimään. Hän suuntasi ensin keilahallille ja päätti tehdä kaikkiin komistuksiin vaikutuksen keilaamistaidoillaan. Pian Hailey kuitenkin huomasi olevansa rähmällään keilaradalla ja vähin äänin hän siirtyi toiseen paikkaan.

Tavarataivaassa Hailey kohtasi elämänsä rakkauden. Kyseessä oli Joonas Karsta, joka itse asiassa on Felixin isoisä, eli Haileyn isoisoisoisä tai jotain vastaavaa. :D Joonas torjui ensin Haileyn heti nähtyään tytön. "Teistä Savelan naisista ei ole muuta kuin haittaa!" Joonas sanoi tiukasti Haileylle. Hailey ei kuitenkaan luovuttanut.

"Teillä Savelan naisilla on melkoiset hurmaustaidot", Joonas totesi tuntien jälkeen. Hän oli ihastunut Haileyhin.

Hailey osasi kyllä hurmata. Hän tiesi täsmälleen, mistä Joonas piti ja mistä ei.

Hailey ja Joonas erosivat halaten. Hailey oli saanut Joonaksen lankeamaan.

Haileyn palatessa kotiin häntä kohtasi hauska näky. Henry oli pyydystämässä tulikärpäsiä.

Seuraavana päivänä Hailey kutsui Joonaksen kylään. Joonas tuli ilomielin.

"Onpas sulla hieno paita", Hailey flirttaili Joonaksen kanssa kovasti. Hän tahtoi jo saada ensipusun.

Pian Hailey ja Joonas jo olivat kiinni toisissaan - tosin eivät suutelemassa vaan tanssimassa hitaita.

Joonaksen ollessa lähdössä Hailey hyppäsi vielä miehen syliin.

Ja sitten hän vihdoin sai ensisuudelmansa.

Seuraavana päivänä Henrylle ei opiskelu maittanut. Hän kutsui kylään Virvan ja päätti hieman muhinoida kihlattunsa kanssa ensilumen hiljaa sadellessa parin päälle.

Virvan lähdettyä Hailey meni porealtaaseen veljensä seuraksi. "No, mitäs pelimies?" Hailey kiusoitteli ja roiski vettä Henryn päälle.

Hailey ei kuitenkaan tahtonut aikailla oman rakkaansa kanssa ja jo samana iltana kutsui miehen kylään. Joonaksen saavuttua he hyppäsivät heti porealtaaseen.

Hailey ja Joonas pitivät porealtaassa hauskaa aamuun saakka.

Vielä porealtaassa kuhertelun jälkeenkin Hailey ja Joonas jaksoivat pusutella.

Aamiaisella Hailey päätti kosia Joonasta. Joonas näytti aidosti yllättyneeltä.

"Totta kai minä tulen vai.. siis mieheksesi!" Joonas kiljaisi sormuksen nähtyään. Hailey oli onnellinen.

Sitten Joonas lähti kotiinsa sovittamaan sopivaa pukua häitä varten ja Hailey soitti yliopistolle keskeyttääkseen opinnot. Mitä sitä turhaan enää aikaansa tuhlaamaan - nyt äkkiä kotiin lapsia hankkimaan, olihan hän sentään perijä!

Parin tunnin ajomatkan jälkeen Hailey kirmasi jo lapsuudenkotinsa portailla.

Muut olivat syömässä samaan aikaan, kun Hailey astui sisälle. Hänkin meni pöydän ääreen juttelemaan rakkaan perheensä kanssa. Greg ja Felix puhuivat mieluummin jostain mielenkiintoisemmasta kuin (pojan)tyttären touhuista.

Samana iltana Hailey kutsui rakkaansa käymään. Joonas muutti Saveloille ja toi mukanaan 10 000 simoleonia.

Joonasta kyllä hiukan arvelutti muuttaa Saveloille. Hän näki ensimmäistä kertaa lapsenlapsensa Felixin (joka ei tosin tajunnut kuka Joonas oli - eihän hän ollut ikinä tavannut miestä) ja hän näki myös ensimmäistä kertaa hautausmaan etupihalla ja vielä liikkuvia hautojakin.

Joonaksesta oli kuitenkin oikeastaan mukavaa kuulua taas Saveloiden jaloon sukuun. Hän tahtoi jatkaa sitä nopeasti.

Greg meni sekaisin kuullessaan mitä tyttärensä puuhaili hänen ja Hannelen makuuhuoneessa. Hänestä kaikki ennen avioliittoa käytävä kanssakäynti oli huonoksi. Eipä hän tainnut muistaa, että hän oli itsekin touhunnut Hannelen kanssa ennen avioliittoa.

Ninni otti Joonaksen hyvin vastaan. Ninnistä Joonas oli oikea unelmamies - komea, kohtelias ja sellainen, joka ei ala heti leikkimään tyynysotaa.

"Tiesitkö, että mä iskin sun isoisän?" Hailey kuiski Felixille, joka meni aivan sekaisin. Nyt vasta mies tajusi asian. Hän oli periaatteessa iloinen, mutta häntä silti harmitti että hänen isoisänsä oli nuorempi kuin hän itse - miten se on mahdollista?

Joonas ei ollut vielä ihan varma, oliko sittenkään hyvä ajatus muuttaa Saveloille. Kummituksiakin vaelsi ympäri taloa joka yö. Hailey vain nauroi. "Minusta on kiva olla yhteyksissä menneeseen", hän hihitteli.

Yhtäkkiä Haileylle tuli paha olo. Joonas ryntäsi heti tarkistamaan kihlattunsa vointia. "Ei tässä mitään", Hailey sanoi heiveröisesti ja yökki. Joonasta ällötti ja hänen onnekseen hänen piti lähteä töihin.

Töiden jälkeen oli häiden vuoro. Haileylle oli kaivettu kaapinperukoilta Gabriellen hääpuku, jotta suvun kantaäitiä voitasiin kunnioittaa. Gabriellen hautakin oli kadonnut aikojen saatossa, joten häntä ei enää voinut surra.

Hääsuudelma oli tulinen. Joonaksesta tuli siis Savela ja hän ei enää ikinä pääsisi eroon suvusta!

Hämärän laskeuduttua Haileyn maha pompahti. Hän oli raskaana.

Hailey muutti vaatetustaan. Joonas ilahtui vaimonsa kauneudesta ja halusi kuherrella hänen kanssaan.

Tottahan toki Haileylle kuhertelu kävi.

Hetkeä myöhemmin Ninni tuli läksyttämään Haileyta moisesta toiminnasta.

"Oijoijoi! Minä tunnen sen potkut! Eikun.. nyt se katosi", Joonas oli ihmeissään Haileyn mahan kanssa.

Hailey laitteli ruokaa Charloten avustaessa. :D

Kukaan ei selvinnyt haamujen hyökkäykseltä.

Eikä Felixinkään. Felixsistä oli tullut hurja pappa. Hän suorastaan vihasi Hannelea - enkä yhtään tiedä miksi.

"Ihan kauheaa!" Joonas totesi Gregin hurratessa.

Hannele osasi kyllä tapella...

... mutta hän hävisi silti. Felix oli tyytyväinen voittoonsa.

Samaan aikaan Haileyn maha suureni taas hiukkasen.

Hailey päätti kampaustaan mahan pompahduksen kunniaksi. Valitettavasti eräs esi-isä tuli kertomaan oman mielipiteensä Haileyn tyylistä ja samalla säikäytti tyttösen pahanpäiväisesti.

Hailey ei siitä kuitenkaan lannistunut, vaan hymyssä suin asteli ulos vessasta.

Hannele halusi tervehtiä tulevaa lapsenlastaan. "Miusta sitten tulee mummo!" hän tokaisi hiukan järkyttyneenäkin.

"Voi kultaseni, sinusta tulee koko ajan kauniimpi ja kauniimpi", Joonas silitteli Haileyn kättä. Hailey hymyili valloittavasti, mutta oli pettynyt - hän ei saanutkaan napattua purilaista!

Felix oli kutsunut Eliisa Carlsonin kotiinsa. Hän tahtoi taas tapella. Eliisaa oli helppo ärsyttää ja nainen hyökkäsikin Felixin kimppuun.

Ninni johdatti Joonaksen ulos palloa heittelemään, sillä hän tiesi että mies oli herkkä eikä kestäisi nähdä tappelua.

Sisällä oli jo tappelu täydessä käynnissä.

Felix näytti olevan alakynnessä.

Felix hävisi tappelun. Häntä hävetti ihan kauheasti - hävitä nyt naiselle..

Samaan aikaan Hailey tunsi suurta tuskaa. Lapsi pyrki ulos!

Seuraavaksi Hailey katsoi silmiin pientä, suloista ja suvun taatusti viimeistä tyttölasta, Isaa.

"Hei kultaseni.." Hailey kuiskasi hiljaa ja Isa tuijotti äitinsä nenää. Hetki oli tunnelmallinen - ja Savelan suvun viimeinen.

Nyt se on siis ohi, Savelat eivät jatku enää ikinä. Poistan Saveloiden täyttämän naapuruston ja unohdan heidät kokonaan - joskin tämä blogi jää maailmaan ikuisesti tai niin pitkäksi aikaa, kun Vuodatus.net pysyy pystyssä. Kiitoksia kaikista kommenteista ja siitä, että jaksoitte lukea tarinaa. Toivoisin vielä, että kaikki, jotka tämän osan lukevat laittavat jonkun pienen kommentin, että näkisin, kuinka moni tätä on lukenut. :)

~Gabrielle

~Gabrielle

Edit// Kaivelin jostain koneen kätköistä esiin kaksi _todella_ vanhaa tarinaani. Jos kiinnostaa, linkit tässä:

Jennipherin tarina
Tessin ja Jacobin tarina

Juu, ja tuosta uudesta LCstä.. En varmaan laita sitä nettiin, jos edes jaksan aloittaa uuden. Älkää kuitenkaan masentuko, jos pidätte teksteistäni - alan kirjoittaa tarinaa muuten vain, ja höystän sen Sims-kuvilla. Tarinasta on koneellani jo 3 osaa, ja jatkoa olen kaavaillut tulemaan aina kerran viikossa. Tarinan ensimmäisen osan julkaisen heti, kun olen saanut kuvat otettua.

Mutta nyt itse tarinaan. Osa 30, olkaa hyvät.

Greg ja Hannele olivat malttamattomia ja hiipivät heti yläkertaan lakanoita pöllyttämään. Lapsia olisi ihana saada.

He jatkoivat kuherteluaan pihalle asennetussa porealtaassa, joka oli juuri täydellinen romanttisiin hetkiin. Hannele oli oikea onnentyttö, kun pääsi Saveloiden suvun jäseneksi.

"Greg-kultah..." Hanneli kuiski Gregin korvaan ja suuteli miestä, "ihanaa kun musta tulee huomennahh rouva Gregh Savelaa..."

Greg oli tyytyväinen rakkaansa sanoista ja ehdotti hiukan hurjempaakin touhua vedessä. Ja miksikäs Hannele olisi vastustellut?

Parin välillä oli selvästi kipinää!

Hannelella oli ihan kamala nälkä kaikkien krhm-puuhien jälkeen. Kävihän touhu melkein urheilusta!

Aamulla Giselle (joka oli taas muuttanut tyyliään) oli hyvin kiireinen - oli hänen isoveljensä hääpäivä ja hän oli saanut tehtäväkseen vieraiden kutsumisen.

Tyttöparka uupui töistään niin kovin, että kellahti autotallin lattialle.

Sitten oli hääseremonian aika. Vieraat myöhästyivät toimituksesta, mutta se ei Gregiä ja Hannelea haitannut.

Hääsuudelma oli intohimoinen ja täynnä rakkautta. Vieraat saapuivat suudelman aikana.

Ja kuten häissä yleensäkin, syötiin näissäkin juhlissa kakkua. Greg kyllä tiesi, miten syötetään vaimolle paakkelsia!

Muutkin ottivat sitten kakkua ja istuivat pöytään juhlistamaan hääparia.

Juhlat olivat nuorekkaat ja vauhdikkaat.

Greg ja Hannele pääsivät hetkeksi nauttimaan kahdenkeskeisestä rauhasta limusiinin vietyä heidät ajelulle.

Häiden jälkeen Hannele huomasi lihoneensa. Hän tiesi, että nyt piti kuntoilla, ja mikäs sen parempi keino olikaan kuin uiminen.

Pian Hannele oli taas oma, laiha itsensä. Tämä hoikkuus ei kuitenkaan vielä ollut pysyvää ja Hannele päätti jatkaa treeniä pian.

Ensin nainen kuitenkin joutui siivoamaan häiden aiheuttamat sotkut.

Siivouksen jälkeen Hannele lähti kuntoilemaan. Gregkin tuli mukaan.

Mutta oliko treenistä sittenkään hyötyä? Maha näytti vain pyöristyvän. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin raskaudesta.

Giselle oli ensimmäinen, joka raskaudesta sai tietää. "Ootsä ihan varma?" hän kysyi epäilevästi Hannelelta, "Ettei noi vaan olis kiloja?" Hannele oli pöyristynyt. "Kiloja? Minullako? Älä höpsi", hän änkytti.

Aamulla Greg ja Hannele oikein bailasivat ilouutisen kunniaksi. Hannelen asu kuitenkin kätki naisen pyöristyneen mahan.

Siksi nainen vaihtoi vaatteensa hiukan kesäisempiin ja muodot näyttävempiin. Greg tunsi todellakin rakastavansa vaimoaan ja pikkuista, joka naisen sisällä kasvoi. Greg tahtoi pitää Hannelen lähellään ja rakastaa tätä.

"Häh? Siis näytähän, miten tämä toimii.." Hannele oli saanut Gisellestä ystävän ja he pelailivat usein yhdessä konsolipelejä.

Gisellellä ei mennyt yhtä hyvin äitinsä kanssa. Tytöstä tuntui, että Ninni oli hänelle vain tiukka komentaja, eikä hellä äiti. Giselle kiukutteli usein äidilleen.

Ninni syytti Gisellen käytöksestä Hannelea, josta oli tullut Gisellelle melkein tärkeämpi kuin Ninnistä. "Kuule, hempukka, tästä saat, kun olet viekotellut tyttäreni sinun hoiviisi!" Ninni raivosi ja viskasi vettä Hannelen päälle.

Hannele vastasi hyökkäykseen heittämällä ruokaa naisen naamalle. "Siitäs sait!" Hannele hekotti. Ninni suuttui entisestään.

Illan laskeuduttua hän painui pihapenkille nukkumaan. Hän ei tahtoisi nukkua mokoman Hannelen kanssa samassa talossa!

Hannele jäi sen sijaan maalaamaan taideteoksia. Hänen mahansa oli taas kasvanut.

Yön pimeinä tunteina Ninnikin hiipi sisälle. Hänen oli tullut kylmä pihalla ja hän tajusi, että oli ihan turhaan suuttunut Hannelelle. Hänen pitäisi itse pitää huolta suhteestaan tyttöönsä, eikä Hannele välejä ollut rikkonut.

"Vieläkö se äiti kutiaa..." Greg kiusasi äitiään leikkimielisesti.

Giselle ei saanut unta eräänä yönä, koska..

... Hannelen tuskainen kiljunta, joka johtui synnytyksestä, oli niin hurja.

Kiljunta, tuska ja valvominen palkittiin pienellä pojalla, joka sai nimekseen Henry.

Kaikki olivat onnellisia tapahtumasta. Ninniä hiukan hirvitti tuo uusi vauva. Hän pukeutui syvänmerensukeltajan asuunsa, jottei hänestä tarttuisi pöpöjä lapseen tai toisin päin.

Savelat huomasivat, että vanha talo oli liian pieni ja he muuttivat uuteen. Samalla Ninni ja Hannele kävivät molemmat stylistillä ja muuttivat tyylejään. Ja seuraava kuva on vähän pienempi, kun halusin kokeilla eri kuvakokoja.

"Tui tui, Henry.. Tässä on äitisi ja taustalla uusi kotisi!" Hannele leperteli lapselleen.

Giselle oli innoissaan uudesta talosta ja uudesta huoneestaan, joka sijaitsi ylimmässä kerroksessa. Huoneessa oli hyvä leikkiä yksikseen.

Greg ja Hannelekin olivat innoissaan uudesta makuuhuoneestaan. He tahtoivat äkkiä lisää lapsia, että talon kaikki huoneet saataisiin käyttöön!

Talon hissitkin oli pakko testata.

Moisten puuhien jälkeen Hannelea väsytti ihan kauheasti.

"Jaa millaista oli hissipuuhastelu? Kerro kaikki!" Felix uteli innoissaan pojaltaan. "Isä, hyi ei tollaisia kysytä!" Greg puisteli kauhuissaan päätään.

Hannelen maha pyöristyi ja uusi tulokas olisi pian maailmassa.

Hannelen esikoinen Henry vieti synttäreitään.

Hänestä kasvoi oikea söpöliini, joskin hieman hätääntyneen näköinen. (Luonnetta ei ole tiedossa, en ole edes katsonut sitä.)

Hannele painui nukkumaan ja Ninni luki ensimmäiselle lapsenlapselleen iltasatua. Gisellekin kuunteli, mutta nukahti heti.

Aamulla Felix päätti opettaa lapsenlastaan potalle. Herra oli tainnut viettää hiukan liikaa aikaa erossa lapsista, sillä Felix ei nauttinut pottailusta ollenkaan.

Lisäksi Felixin mielenterveys oli hiukan niin ja näin. Hän näki sinisen, suuren pupun loikkivat sinne tänne. Omituisinta oli, että kukaan muu ei nähnyt sitä..

Felix päätti viedä rakkaan Henrynsä töihin mukanaan. (Siis minä en ymmärrä tätä. Miksi se vei Henryn mukanaan?)

Illalla he palasivat haisevina takaisin.

Felix kävi laittamassa Henryn nukkumaan ja lähti sitten uudet vaatteet päällään pyydystämään yökärpäsiä.

Hannelen maha pyöristyi pyöristymistään.

Aamulla Hannele opetti Henrylle elämässä tarpeellisia taitoja. "Makustele sanaa suussasi, pikkuinen. Niinkuin näin", Hannele näytti miten sanoja makustellaan.

Hannele myös opetti pikkuherran kävelemään.

Ja äidin avustuksella Henry suostui pottailemaankin.

Yhtäkkiä Felix kasvoi. Nyt herra näytti enemmän isoisältä kuin ennen.

"Oi, siellä se pikkuinen on! Onkohan se tyttö vai poika?" Greg piiritti Hannelen mahaa. Häntä ei paljoa kiinnostanut isänsä vanheneminen - mutta ketä nyt vanhat ukot kiinnostaisikaan...

... sillä Hannelen synnytys käynnistyi.

Hannelen käsillä lepäsi pian pieni vauva, joka oli tyttö. Lapsi nimettiin Haileyksi.

Seuraavana iltana oli Gisellen syntymäpäivät.

Gisellestä kasvoi kaunotar...

.. joskin hänen nenänsä  on hiukan outo. Se tosin vain tekee tytöstä persoonallisemman! Gisellen tavoite on romantiikka, jos oikein muistan.

Giselle tahtoi kuitenkin heti vaatteita muutettuaan lähteä yliopistolle.

Eipä aikaakaan kun oli taas synttärit, vielä tuplasellaiset. Henry ja Ninni kasvoivat molemmat.

Ninni ei paljoa rupsahtanut, ja hänen hiuksensa tummenivat aika reilusti.

Henrystä kasvoi hauskannäköinen poika. Hän ei kyllä ehkä ole ihan perijäaineista, ei tuollaisella nenällä..

Henry ja Ninni alkoivat heti leikkimään keskenään. He olivat kivi-paperi-sakset-peliä, ja Ninni suuttui hävitessään Henrylle.

Hannele oli aika onnellinen. Kaikki sujui hyvin, hänellä oli kaksi ihanaa lasta ja mies, sekä vähän omalaatuiset appivanhemmat. En voisi toivoa elämältä muuta, hän mietti illalla haliessaan Haileyta.

Näin loppui osa 30. Hyvää kesälomaa kaikille!

Niin ja niitä kommentteja otetaan vastaan enemmän kuin mielellään. :)

Ai juu, pienensin kuvia, kun edelliset venytti ulkoasua. Nämä on kyllä aika pieniä, vaihdan varmaan isommat kuvat takaisin.

Talo on tehty puusta.

Alakerta näyttää tältä.

Keittiö.

Olohuone.

Toinen kerros.

Lastenhuone.

Vanhempien makuuhuone.

Oleskelutila.

Kolmas kerros.

Tyttölapsen makuuhuone.

Poikalapsen makuuhuone.

(Iso)vanhempien makuuhuone.

Aula.

Sellainen talo. :) Vessoista en ottanut kuvia, koska se olisi aika turhaa.

Siihen asti näkemiin
~Gabrielle

Gregoryn oli aika kasvaa.

Pojalle tuli kovin unelias katse ja hassu pottunenä.

Pienellä muodonmuutoksella poika saatiin söpömmäksi. Isoisä Jesse vaikutti kiinnostuneelta tapahtumasta.

"Vähän kiva kun sä kasvoit, mä sain vihdoin kunnon leikkikaverin!" Greg hyökkäsi halaamaan Gregoryä.

Gregoryn kasvaessa kasvoi jokin muukin - nimittäin Ninnin nälkä ja maha. Uusi tulokas syntyisi pian.

Yhtäkkiä Elina päätti siirtyä ajasta ikuisuuteen. Wanda todisti tapahtumaa.

Koko yön satoi lunta ja aamulla pojat kirmasivat pihalle lumiukkoa tekemään. Valitettavasti kouluun oli mentävä ja lumiukko jäi kesken.

Mutta sitä varten on olemassa äidit. Ninni rakensi lumiukon valmiiksi.

Ninni ei ilmeisesti ollut kuullut siitä, että talvella on kylmä ja farkuissansa sekä napapaidassaan koikkelehti pihalla puutarhaa hoitaen.

Ruokaa laittaessaan Ninni sitten onnistui sytyttämään tulipalon.

Illalla kuolema tuli kylään. Felix ei kiinnostunut isänsä kuolemasta ja tuumasi, että hyvä kun siitä vihdoin päästään.

Hän hyppäsi vain ammeeseen leikkimään kun isää vietiin kohti manalan maita tai taivaan tuulia - kumpaan herra nyt päätyisikään.

Wanda jäi kaipaamaan rakasta isäntäänsä.

Kukaan ei ollut välittänyt Jessen kuolemasta varsinkaan nyt, kun uusi lapsi oli syntymässä.

"Oi kun se on suloinen.. Minun pikku tyttö!" Felix leperteli ensimmäiselle tyttärelleen, joka nimettiin Giselleksi, vaikka ensin aikeina oli nimetä lapsi Gabrielleksi perustajattaren kunniaksi.

"Nuku hyvin, pikkuinen", Ninni laittoi Gisellen hellästi nukkumaan.

Hänen oli pakko päästä kuntoilemaan raskauskilot pois. Hän tiesi, että pian kuntoilu olisi turhaa, koska vanhuus tulisi, joten hän kuntoili kuin henkensä edestä.

Aamun valjettua Greg tuli mukaan.

Sinä aamuna Wandan silmistä kuvastui sanaton kaipuu ja rauhallisuus.

Koiravanhuksen oli aika kuolla, aivan kuten muutkin talon vanhukset olivat jo kuolleet.

Eikä Wanda pelännyt kuolemaa. Päin vastoin, se oli sille vain uusi seikkailu.

Mutta elämän täytyi jatkua kuolemasta huolimatta.

"Äiti oot rakas", Greg halasi äitiään ihan ilman syytä.

Khihii. Ninni jäätyi. :D

Tässä muuten lähikuva hänen uudesta tyylistään.

Pian oli tuplasynttäreiden aika. Giselle ja Greg kasvoivat.

"Niin ja sitten mä toivon uutta autoa!" Greg päätti pitkän toivomuslistansa.

Ja sitten hän venähti komeaksi pojaksi. Greg sai tavoitteekseen mammonan.

Gisellestä tuli söpö taapero.

Greg muutti hiukan tyyliään ja siinä sivussa jäätyi myös. :)

Giselleltäkin muutettiin tyyliä ja hänestä tuli vieläkin söpömpi.

Eikä Wanda niin kauas ollut kadonnut - se tuli pian kummittelemaan.

Kun kevät saapui, Gregory oli jo täydessä touhussa ja opiskelemassa golfin jaloja taitoja.

"Aa bee cee", Giselle toisti aakkosten ensimmäisiä kirjaimia. "Oi voi voi, hyvä hyvä!" Felix innostui.

Felix opetti tyttärensä myös potalle.

Greg pääsi testaamaan, olisiko hänestä palomieheksi.

Gregin toive uudesta autosta toteutui. Felix osti hienon Ford Mustangin.

Ninni vietti ihanaa kotiäidin elämää. Hän vain leikki päivät pitkät Gisellen kanssa.

Ja välillä opetti tyttärelleen tarpeellisia taitoja.

Gregkin leikki siskonsa kanssa.

Pian oli perheen toisen pojan aika kasvaa.

Hauskan näköinen poika hänestä tulikin. Tavoitteeksi tuli nautinto. Veljeksillä on aika samanlainen tyyli. :)

Vanhempi veljeksistä lähti katsastelemaan tulevia vaimoehdokkaita. Hannele Senkki -niminen nainen sulatti hänen sydämensä, mutta Hannele ei ollut kiinnostunut nuoremmista pojista.

Mutta Greg vannoi, että tuon kauniisti hymyilevän naisen hän vielä naisi.

Aika kului kuin siivillä ja kesän korvalla Giselle kasvoi.

Tyttö omasi enkelin piirteet (mutta kauhean lyttynenän).

Hieman hiuksia leikattuaan tyttö oli entistä kauniimpi.

Giselle oli Ninnin silmäterä.

Greg tapaili useita tyttöjä nykyään.

Hän muutti tyttöjen tyylit erilaisemmiksi.

Pian pojat kirmasivat yliopistolle. Gregoryn nenä näytti ylisuurelta.

Kuten veljensäkin nenä. Tosin Gregille nenä sopi paremmin kuin Gregorylle.

Siispä Gregistä tulee perijä. (Ei, en anna Gisellelle mahdollisuutta, koska komeita miehiä ei enää löydy. Muuten kyllä hänestä olisi tullut perijä.) Hän kutsui Hannelensa kylään ja kertoi kaikkia romanttisia juttuja.

"Uuh, mä rakastan sun ruskeita hiuksia", Hannele kertoi.

Greg sai pian ensisuudelmansa.

Parin välillä oli selvästi rakkautta.

"Hannele Senkki.. Tuletko vaimokseni?" Greg pamautti kysymyksen ensimmäisillä treffeillä. "Oi Greg..." Hannele möngersi..

"Tietysti tulen!" hän kiljaisi ja Greg oli onnellinen.

Ja niin he muhinoivat tapahtuman kunniaksi. Gregorya kiinnosti.

Tietysti kihlausta piti juhlistaa muutenkin.

Pari nukkui yön yhdessä.

Aamulla veljekset häipyivät yliopistolta. Opiskelu ei ollut heidän juttunsa.

Greg palasi kotiin ja kutsui heti Hannelensa kylään. Hannele muutti taloon.

Hän uudisti hiukan tyyliään ja muuttui paljon kauniimmaksi.

Ja niin loppui tämä osa. Anteeksi tästä kauhean tökkivästä kerronnasta ja osan lyhyydestä - enää ei vain jaksa tehdä niin kunnolla. Kommenttia saa kyllä laittaa.

Tässä tämä talon pohjapiirros. Kuva on vähän huono, mutta kyllä tuosta tajuaa.. :)

Ninni siis tuli raskaaksi ( ja sen kunniaksi latasin raskausvaatehackin! Laitan linkin tuonne linkkeihin sitten joskus.. ) Hän alkoi heti maalaamaan, jotta lapsen huoneeseen saataisiin jotain kivaa seinälle.

Ninni aloitti myös hurjat opiskelutalkoot. Vauvalle pitäisi osata tehdä hyvää ruokaa!

Ninnistä oli myös tullut paljon siistimpi. Vauvalle olisi pahaksi olla ainaisessa sotkussa.

"Rentoudu vähän, Sokerimuruseni", Felix hellitteli vaimoaan suudelmin, "ei paineita.."

Pian Ninnin maha kasvoi taas. Hän näytti jo aika hauskalta jättimahoineen. :D

"Oioioi, sieltä tulee vielä kunnon vaaveli.. Olepa nyt ihan rauhassa siellä, että kasvat varmasti täyteen mittaan", Felix puheli innoissaan Ninnin mahalle.

"Eikö olekin ihanaa, Siirappi? Meistä tulee isä ja äiti!" Ninni herkistyi kyyneliin asti miettiessään tulevaisuuttaan.

Jesse ja Elinakin olivat innoissaan tulevasta pienokaisesta. "Kyllä sekin kääryle on meidän rakkautemme tulosta", Elina tokaisi.

Tulevan lapsen kunniaksi Savelat päättivät käyttää rahaa keittiön uusimiseen.

Ninnin maha tuntui suurenevan hetki hetkeltä. Nainen joutui hankkimaan uusia vaatteitakin. (Aa, raskausvaatehack on ihana!!)

Ninni ei enää mahtunut istumaan pöydän ääressä, vaan joutui vetämään tuolia taaemmas. "Vauva syntyy pian", Elina tiesi.

Raskaus sai Ninnin hormonitasapainon järkkymään. Hän sai kauheita raivo- ja itkukohtauksia. Raivoa hän osasi käyttää hyödykseenkin, ja kylpyhuoneen rikkonaiset vesikalusteet korjaantuivat käden käänteessä.

Mutta raskaus osasi olla ihanaakin.

Sitten eräänä iltana synnytys käynnistyi. Ninni ei ollutkaan tuntenut sellaista tuskaa ennen.

"Aaaaaa, tulkaa joku nyt vetäsemään se pois mun mahasta!" Ninni kiljui.

Onneksi kipu on vain väliaikaista. Hetken kuluttua Ninni katseli silmiin esikoistaan, pientä poikaa, joka nimettiin Gregiksi.

Tuore isä kiiruhti lapsensa luo ja vei pikkuisen syömään. Ninni huokaisi helpotuksesta - vihdoinkin hän saisi nukuttua.

"Meistä sinä olet maailman laihin vastasynnyttänyt nainen", Elina piristi synnytyksestä uupunutta Ninniä. "Mitä? Minäkö? No kiitos!" Ninni oli hämmentynyt.

Pian oli jo pikkuisen syntymäpäivä. Felix auttoi Gregiä kasvussa.

Greg näytti iloiselta kasvaessaan.

Ja vielä iloisemmalta kasvettuaan. Pikkuisesta tuli todella söpö säihkysilmä. Luonnetta muistan sen verran, että mukavuuspisteitä oli vain yksi.

Suurisilmäinen Greg konttasi heti pienen sähköpianonsa luo.

Wanda tuli esittelemään taitotemppujaan musiikin tahdissa.

"En miä tahtois oikeen puhua sulle", Greg sanoi ujosti isälleen, joka yritti opettaa pojalle pälättämisen taitoa. Eipä Greg kyllä harjoitusta enää paljoa tarvinnut.

"Meidän pojanpoika kasvoi!" Jesse ja Elina juhlistivat tapahtumaa tyynysodalla.

Kunnon yöunien jälkeen Gregille opetettiin kävelemisen taito.

Kävelyharjoitusten jälkeen poika nojasi hiljaa isäänsä. Söpöä!

"Vaikka mä nyt hymyilenkin näin herttaisesti, Nalle, niin jos sä käyttäydyt huonosti mä revin silmät sun päästä!" Greg uhkaili nalleaan.

"Mutta niin mä en tekis sulle. Sä oot mun oma koira!" Greg sanoi Wandalle ja halasi koiraa lujasti.

Ninni ja Felix olivat huomanneet, että heidän yhteiset jutteluhetkensä olivat aika harvassa. Niinpä pariskunta päätti keskustella aina kun siihen oli mahdollisuus.

Toisinaan juttelutuokiot johtavat muihinkin tapahtumiin.

Ja niinpä niin - pian Ninnin maha oli taas suurentunut.

Felix opetti rakkaalle pojalleen pottailua.

Ninnin toinen raskaus ei sujunut yhtä sutjakkaasti kuin edellinen. Hän oli todella väsynyt ja nukahteli minne sattuu.

Pian hän oli ylittänyt totaalisen hulluuden rajan. Ninni meni sekaisin...

... mutta hän ei ollut ainoa. Myös Jesseä vaivasi hulluus. "Pikku jauhosäkkiseni, olet minun perhettäni!" Jesse soperteli ja kutitti jauhosäkkinsä kasvoja.

"Äärh, taas tää tuska!" Ninni kiljui toisen synnytyksen alettua.

"Ooh, Siirappi junior!" Ninni henkäisi lapsen tultua maailmaan. Kyseessä oli toinen poika, joka nimettiin Gregoryksi.

Ninni oli onnellinen nyt kun raskauden kirot ( ja ilot ) olivat ohi. Hän tykkäsi olla kotiäitinä.

Jessellä ja Elinalla oli omat korjausbileet. Jesse korjasi tiskikonetta (ei hajuakaan mistä nuo ristikot tulivat...)...

... ja Elina roskanpuristinta.

Ninni ja Felix nukkuivat pitkästä aikaa yhdessä koko yön.

Wandan nuoruus oli hurahtanut ohi nopeasti, ja koira kasvoikin arvokkaaksi vanhukseksi. Wandan mieli kuitenkin säilyi nuorena.

Myös Gregin oli aika kasvaa. Hän piteli kurkustaan kiinni, koska häntä jännitti.

Gregistä kasvoi söpö pikku poika.

Gregiä väsytti kasvun jäjiltä ja hän juoksi heti nukkumaan.

Felix nukkui aamuisin pitkään, eikä hän ehtinyt aamiaiselle muun perheen kanssa.

"Wihii, uu jee!" Greg hurrasi täysillä kun...

... Gregoryn oli aika kasvaa. Pikkuherra näytti iloiselta.

Hänestäkin tuli söpö. Luonnetta en muista.

Mutta koska kalju ei pue ainakaan nuoria, piti Gregoryn ulkonäköä hiukan muuttaa.

Greg ja Gregory leikkivät usein yhdessä. Isoveli huolehti pikkuveljestään tunnollisesti ja opetti hänelle parhaat leikit.

"Kiitos leikistä", Greg taputti Gregoryn päätä leikin loputtua.

Gregillä oli muitakin kavereita kuin Gregory. Yksi niistä oli Eliza, Gregin isoäidin Elinan sisar, joka luuli olevansa Elinan kanssa vain serkku.

Elina ei paljoa tahtonut sisaruksiaan tavata ja vain urheili miehensä kanssa.

"Wii, laktuja!" ensimmäisiä sanojaan tavaileva Gregory innostui Wandan raksuista.

Greg tuskaili muffinsinsa kanssa. "Ei.. Suolaa vai sokeria? En mä voi muistaa!" Greg kiukutteli yksikseen.

Läksyjen kanssa hän onneksi sai apua.

Felix ja Ninni päättivät hankkia kolmannen naperon.

"Hei, sunhan piti kävellä, ei kontata", Ninni nauroi opettaessaan Gregorya kävelemään.

"Hyvä, just noin", Felix kannusti poikaansa pottailuhommissa.

Puhumisen oppiminen sujui nopeasti mahtimaidon avulla.

Ninni yritti rauhoittaa Gregorya päiväunille laulellen tuutulauluja ja syleillen pikkuista.

"Noh, pikkuinen, yritäs pysyä aloillasi!" Ninni hassutteli Gregoryn kanssa.

"Ooh, olen taas raskaana!" Ninni henkäisi. Elina vain tuijotteli.

Gregorya Ninnin raskaus ei hetkauttanut - poika kun ei tajunnut muun kuin ruoan päälle.

Tästäkin osasta tuli aika lyhyt. Seuraavasta tulee sitten ehkä taas pidempi, saa nyt nähdä. :) Olisi kiva saada kommentteja. :D

Felix sai kokea kaikki teini-iän kauheudet ihan sen loppuvaiheilla. Pojalle pamahti paha akne.

Leikkimieli ei onneksi ollut pojalta kadonnut. Wanda oli iloinen saadessaan leikkiä Felixin kanssa.

Felix ja Wanda eivät olleet ainoita, jotka leikkivät. Elina ja Felina pitivät keskellä yötä salaisia nahistelujaan vessassa.

Elinan ja Jessen rakkaus kukoisti, ja suudelmia vaihdettiin aina kun siihen oli mahdollisuus.

Fredilläkin oli mielessä suudelmat. Hän oli tutustunut koulussa Melodi Ratakkaan, sähäkkään typykkään Siniperästä. Neidolla oli kyllä oudot elkeet, mutta Frediä se ei haitannut.

Melodi tykkäsi Fredin flirttailusta.

Heillä oli samanlainen huumorintajukin. Fredillä oli oikein hauskaa Melodin kanssa.

Pian Melodin piti kuitenkin lähteä. Fred oli tehnyt hänelle muodonmuutoksen yrittäessään liehitellä neitoa. Suudelmaa ei kuitenkaan herunut.

Felixillä oli tulevaisuus mielessä, kun hän kurvasi eräälle yhteisötontille. Hänen tulisi löytää kaunis vaimoehdokas. Sen hän löysikin: eräs kaunis, vaalea baarineitonen nimeltä Ninni Kontiokoto hurmasi pojan täysin.

Elinan hiukset olivat venähtäneet pituutta. (Kyllä, tämä kuva on vain uusien hiusten esittelyä varten. :D)

Elinalla ja Jessellä riitti naureskeltavaa Felixin tultua kotiin ja kehuttua löytäneensä tulevan vaimonsa baarista. Eivätpä he tainneet muistaa, että Jessekin oli ennen työskennellyt baarimikkona.

Elinalla ja Jessellä oli muutenkin omaa kivaa. Molemmat lahjoittelivat toisilleen paketeissa leijonankitakimppuja.

Sitten he pusuttelivat oikein kunnolla. Fred katsoi hymyillen vanhempiensa touhuja.

"Ehkäpä se oli sitä vanhuuden höperyyttä", Fred mietti. Jessen ja Elinan oli aika kasvaa.

Elinasta tuli jokseenkin tyylitön vanhus.

Mutta tyylimuutoksen jälkeen hän oli jo paljon nätimpi, joskin hänellä on kamalat kuoppaposket, jotka itse asiassa ovat Serenan peruja.

Samana iltana oli myös Felixin aika kasvaa.

Felina säikähti isoveljensä kasvua, mutta oli samalla iloinen.

Felixistä tuli aivan samanlainen kuin Jesse, hänen nenänsä vain näyttää suuremmalta.

Felixkin muutti hiukan tyyliään ja hänestä tuli oikea salonkileijona.

Felina ja Fred lähtivät yliopistoon veljensä kasvettua. Felinasta tuli pyöreäposkinen tyttö.

Fred oli suoraan sanoen pettymys. Hän muistuttaa Eliasta; silmät kaukana toisistaan ja pieni ylähuuli. Näinpä nämä kaksi, Felina ja Fred, jäivät yliopistolle, eli Felix sai perijän paikan.

Elina teki ahkerasti puutarhatöitä, koska oli unohtanut, että heillä kävi puutarhurikin.

Saveloiden keittiö oli saanut uuden raikkaamman ilmeen. (Paitsi että poistin nuo keittiökalusteet aika pian, koska ne alkoivat välkkymään sinisinä, aivan kuin en olisi ladannut meshiä.)

"Ohhoh, Wanda, oletkos sinä noin pikkuinen?" Jesse ihmetteli. Wanda katseli närkästyneenä.

Felix kutsui Ninnin kylään treffien merkeissä. He olivat pitäneet puheluilla yhteyttä siitä lähtien kun tapasivat, ja he olivat jo ystäviä. "Vai tälläinen koira se Wanda on, josta Felix on niin paljon puhunut", Ninni mietti tavatessaan koiran.

"Oletpas sä kaunis tänään", Felix alkoi heti flirtata.

Pian Ninni ja Felix jo halailivat oikein kunnolla. Felix päätti, että nyt voisi olla aika suudella..

"Joo, sori ei nyt.. Ei näin pikaisesti", Ninni torjui Felixin. (Jee mikä torjumisilme :D)

Ninni lähti kotiin jättäen Felixin itkemään.

Taloon oli rakennettu uusi makuuhuone autotallin yläpuolelle. Felix omi sen heti.

Seuraavana iltana Felix kuitenkin kutsui Ninnin uudelleen kylään. Mies hyppäsi naisen syliin innoissaan.

Sillä hetkellä Ninni rakastui Felixiin.

He siirtyivät sisätiloihin ja Ninni ihan omakätisesti suuteli Felixiä. Se oli Felixin ensisuudelma.

Felix oli kuin seitsemännessä taivaassa. Hän oli juuri suudellut ensimmäisen suudelmansa - ihanaa! Hän tahtoi nyt tehdä Ninnin olon mahdollisimman mukavaksi ja hieroi naisen kipeitä hartioita. Wanda katseli ihmeissään.

Felix oli niin innoissaan, että aloitti tyynysodan.

Pian suudelmat yltyivät jo todella tulisiksi.

Niihin tuli aivan uutta intohimoa.

Ja siitä hetkestä lähtien Felix ja Ninni olivat erottamattomat. Mustaa ja valkoista yhdessä. Maitosuklaata ja valkosuklaata, tai kuten he toisiaan kutsuivat, Sokeria ja Siirappia.

Sokeri ja Siirappi siirtyivät makuuhuoneen puolelle ihan vain juttelemaan asioista.

Mutta jutustelusta on helppo siirtyä muihinkin hommiin.

Molempien ensimmäisen pelehdystuokion jälkeen Siirappi kihlasi Sokerinsa ja Ninni muutti Saveloille.

Nopean muutoksen jälkeen Ninnistä kuoriutui todellinen kaunotar.

Ninni oli ehdottomasti tällä hetkellä Savelan nykyisen ydinperheen kuvauksellisin jäsen.

Seuraavan aamun aamiainen oli täynnä rakkautta ja onnea. "Siirappini, sulla on jotain poskessa.." Ninni sanoi.

"No mutta Sokerini, eihän se ole niin vakavaa", Felix leperteli takaisin, "mutta otahan tästä vähän muroja..."

Sitten Felix tahtoi ikuistaa rakkaan kihlattunsa.

Kuvasta tuli kaunis. Työn nimi oli "Rakas Sokerini".

Sitten Felix kiirehti uudelle autolleen ja äkkiä töihin.

Hän oli oikein onnellinen: ihana kihlattu ja uusi auto.

Felixin tultua töistä oli lyhyen vihkiseremonian aika. Ninni hehkui kauniissa hääpuvussaan ja Felix näytti vakavalta. Ehkäpä ilme johtui sateesta.

Jottei kallis pitsipuku aivan pilaantuisi, tuore aviopari siirtyi sisätiloihin suutelemaan hääsuudelmansa.

Sitten tietysti kuului asiaan hääyö, tai tässä tapauksessa hääiltapäivä.

Sokeri ja Siirappi nukahtivat hurjan lakanoiden pöllytyksen seurauksena ihanasti vierekkäin.

Felix etsi uusia töitä rikosuralta. Nyt hän työskenteli musiikkialalla. Kuin ihmeen kaupalla yksi paikka taskuvarkaana oli vapaana.

Seuraavana päivänä ulosottomies saapui ja vei sängyn.

Päivään mahtui iloakin: kahdeksas sukupolvi ilmoitti itsestään.

Tämän osan loppu. :D Oli vähän lyhyempi kuin muut osat, kun ei oikein ollut intoa pelata. Kommentteja otetaan vastaan.

Mitä muuten sanotte: aloitanko Saveloiden päästyä 10. sukupolveen uuden LCn vai kirjoitanko muuten vain tarinaa Simsin avulla? Käsikirjoitusta tarinaan olisi jo, ja itse tahtoisin kirjoittaa muuta kuin LCtä. :)