Savelan suvun tarina kasvoi liian suureksi mahtuakseen yhteen blogiin, joten loin uuden blogin. :) Edelliset osat saivat jäädä vanhalle sivulle. Jos olette linkittäneet minut, ei tarvitse linkittää uudelleen. Muistakaa vain, että ette enää kommentoi vanhaan blogiin. :) Kaikki vanhan blogin tiedot siirtyvät joskus tänne uudempaankin. Nyt kuitenkin tarinaan.

"Mitä? Ei kai! Miten he saattoivat?" Dawn sai yllättävän puhelun sisareltaan Danalta. Dana kertoi, että elämä Savelan suvun perijänä oli sujunut muuten hyvin, mutta hänen rakkaat lapsensa Eliza ja Eemeli oli huostaanotettu. "Hyvä on, minä teen niin", Dawn lopetti puhelun. Hänellä ja hänen rakkaalla pikkusiskollaan oli suunnitelma lapsien pelastamiseksi.

Dawn soitti adoptiopalveluun ja kysyi, voisiko hän ja hänen miehensä Ukko adoptoida huostaanotetut kaksoset. Onneksi se sopi, ja sosiaalivirkailija kertoi tuovansa toisen kaksosista seuraavana päivänä kymmeneltä.

Ukko oli vielä autuaan tietämätön asiasta ja pyydysti alusvaatteisillaan perhosia vaimolleen lahjaksi.

Dawn ei ollut uskaltanut kertoa Ukolle lastenpelastamissuunnitelmasta. Illalla hänen vatsaansa kiersi pahasti. "Onkohan tämä syyllisyydentunne vai vauva?" Dawn mietti.

Aamulla sosiaalivirkailija kuitenkin saapui toinen huostaanotettu kaksonen mukanaan. Ukko sai tietää adoptioasiasta vasta nyt, mutta hän oli kuitenkin tyytyväinen - olihan hän lapsirakas persoona, eikä hän saattanut suuttua vaimolleen.

"Tekös olette onnellinen adoptioisä?" sosiaalivirkailija kysyi maalaamassa olleelta Ukolta. Hämillään Ukko vastasi olevansa. "Hienoa. Lapsen nimi on Eliza. Pitäkää hänestä hyvää huolta, hän on kokenut kovia", nainen kertoi ja ojensi Elizan Ukolle.

Ukko toi lapsen heti Dawnin luokse, ja Dawn alkoi äidillisesti rauhoittelemaan itkemään äitynyttä lasta. Ukko itse katseli kiinnostuneena lapsenhoitotoimia ja tahtoi itsekin kokeilla vauvan hoitoa.

Dawn oli tyytyväinen siitä, että Ukko otti uuden lapsen ilolla vastaan. Mutta mitäköhän Ukko sanoisi omasta, biologisesta lapsestaan?

Aamulla myös kaksonen numero kaksi, eli Eemeli, pääsi uuteen kotiinsa.

Ukko tahtoi harjoitella kunnolla isänä olemista, nyt kun hänelle oli tulossa ihan oma lapsikin.

Ukko oli Dawnin raskaudesta hurjan onnellinen. Illalla Elizan ja Eemelin käytyä nukkumaan hän kaappasi vaimonsa syliinsä ja suuteli häntä oikein pitkään.

Kaksoset vaativat paljon huomiota, mutta sitä Dawnilla ja Ukolla riitti.

Dawnin päiväunet keskeytyivät mahan pompsahdukseen. Oma lapsi ilmoitteli tomerasti tulostaan.

Illalla Dana tuli katsomaan pienokaisiaan, jotka tosin eivät tajunneet, että Dana oli oikeasti heidän äitinsä. "He ovat kovin suloisia tapauksia. Vai mitä Eliza, ettekö olekin?", Dawn leperteli Danan sylissä olevalle tytölle.

Dana vielä syötti lapsensa ennen lähtöään. Hän oli vakuuttunut, että pikkuiset olisivat nyt turvassa yliherkältä sosiaalivirastolta.

Aamulla Dawnin herätellessä kaksosia hän tunsi synnytyksen alkavan. Hän laski nopeasti toisen kaksosista maahan (vaikea sanoa kumpi on kyseessä :D) ja tarttui vatsaansa. Miten Dana oli kestänyt niin monen synnytyksen tuskat, kun hänestä tuntui että tähän synnytykseen jo kuolisi?

Dawn tajusi heti lapsen tultua ulos maailmaan, miksi synnytyksen tuskat kannatti kärsiä. Pienen pojan katse sai Dawnin sulamaan.

Perheen tuorein tulokas sai nimekseen Ephram. Hänellä oli aina kova nälkä.

Samana iltana oli myös kaksosten syntymäpäivät. Dawnin sylissä kasvoi Eemeli ja Ukon Eliza.

Elizan kasvusta ei vauhtia puuttunut!

Eemelistä kasvoi todella suloinen poika..

.. paitsi hän oli perinyt oikealta isältään Kristeriltä karmean nokan. Surku, sillä jos kaksosista kasvaisi hyvän näköiset, he saattaisivat olla mukana Saveloiden perijälinjan perijäkamppailussa. (Näin ei saisi varmaan tehdä, että huostaanotetut lapset adoptoi toiseen perheeseen ja ottaa heidät sitä kautta mukaan perijäkamppailuun, mutta minä nyt tein niin.)

 

Elizaa ei voi vielä ainakaan supersöpöksi sanoa, mutta ei sitä tiedä, millainen hänestä isona kasvaa. Nyt hän muistuttaa kovasti isosiskoaan Eliabethia.

Elizalla on ainakin täydellinen nenä, jos ei muita hyviä puolia.

Tietysti pikkuisia piti opettaa kävelemään, puhumaan ja pottailemaan. Dawn alkoi opettaa Eemeliä, joka omaa tälläisen luonteen: 4-8-7-3-7.

Ukko koulutti siis haisevaa ja kiukuttelevaa Elizaa, joka omaa tälläisen luonteen: 10-3-9-3-1. Luonne on täsmälleen kuten Elisabethilla!

Kun kaksosia opetettiin puhumaan, vaihtuivat parit. Yhä haiseva Eliza oli vieläkin kärttyinen, ja Eemeli oli oma, asioista kiinnostuva itsensä.

Illalla vietettiin taas syntymäpäiviä, tällä kertaa Ephramin.

Pikkuisesta kasvoi suloinen suklaanappi (jonka luonnetta en muistanut ottaa ylös..)

Ukko päätti opettaa lapsen heti puhumaan. "Ai et tahdo syöttötuolia vai?" hän ihmetteli Ephramin kielteistä reaktiota syöttötuoli-sanaa kohtaan.

"Mokoma pikku sottapytty", Ukko jutteli nuhtelevasti Elizalle kylvettäessään tätä, "ei vessanpönttöjä saa kaivella."

Eliza kuunteli tarkkaavaisesti isäänsä ja oli iltamaitoaan juodessa kovin huolestuneen näköinen.

Elämä kolmen taaperon kanssa ei ollut kovin helppoa. Dawnia väsytti aina, mutta Ukolla riitti energiaa kuin ihmeen kaupalla.

Kyllä Dawnkin jaksoi pikkuisten kanssa peuhata saatuaan tarpeeksi unta. :)

Kuitenkin kaksosten syntymäpäivät olivat suuri helpotus Dawnille ja Ukolle. Yhtä taaperoa oli helpompi hoitaa kuin kolmea, sitä tosiasiaa ei voinut kiistää.

Heti kasvettuaan kaksoset nappasivat palaset kakkua ja syöksyivät pöytään jättäen Ukon ja Dawnin ihmettelmään.

Täytettyään vatsansa kaksoset kävivät peilillä muuttamassa hiustyylejään. Eliza muistutti aivan liikaa Elisabethia.

Onneksi Eemeli ei muistuttanut tippaakaan Eliasta, vaan oli suloinen poika.

"Sä oot kyllä maailman paras isä! Mulla ei vois olla ketään parempaa", Eemeli kertoi tanssiessaan Ukon kanssa. Kukaan ei ollut hennonnut kertoa kaksosille totuutta heidän oikeista vanhemmistaan, ja he oikeasti luulivat olevansa Dawnin ja Ukon lapsia ihonväreistään huolimatta.

Sitten tapahtui muutto toiseen taloon, koska tontti oli liian pieni uusille makuuhuoneille.

Uudessa kodissa kaksoset saivat yhteisen huoneen, jossa temmeltää. He saivat uudet, hienot lelutkin. "Nyt tää avaruussukkula Nimbus 365 lentäis maapallon ympäri, sellasen minkälainen se koulun karttapallo on", Eemeli selitti tohkeissaan siskolleen. "Joo, ja tää mun raketti Tähtisädetikku 7 lentäis täällä toisissa galakseissa kohti sitä rakettia, mutta sitte tää eksyis ja ..." Eliza leikki täysillä mukana.

Sillä välin Ephramilla oli omat leikit käynnissä. "Tämä punavihreä palikka saa mennä keskimmäiseen reikään.." Ephram puheli itsekseen palikkapeliä pelatessaan. Eipä tainneet värit vielä oikein hahmottua. :)

Ephram ei vielä osannut kävellä kunnolla, ja tunnollisena isänä Ukko päätti opettaa taidon pojalleen. Dawn oli vihdoin hankkinut töitä, ja työskenteli paikallisessa muotifirmassa kankaanvenyttäjänä.

Eliza oli oikea pikku prinsessa. Hän usein kuvitteli olevansa kuningatar, jota kaikkien piti palvella.

Kuitenkin serkkunsa, tai kuten hän luuli pikkuveljensä, synttäripäivänä Eliza ei leikkinyt diivailevaa kuningatarta, vaan osallistui Ephramin juhlapäivän juhlintaan.

Ephramista kasvoi hauskan näköinen pikkuherra. Minusta hän on tosi suloinen. :)

Ukko halusi tanssittaa Ephramia.

Illalla lapset saivat luvan harrastaa vesisotaa. Oli kirpeä kevätilta, mutta lapset eivät viileästä välittäneet, vaan juoksivat hikipäissään vesi-ilmapalloja pakoon.

Lapset eivät välittäneet verenhimoisen suden ärhentelyistäkään: he tiesivät, ettei se purisi heitä ilman hyvää syytä. (Minä en kyllä uskaltaisi olla pihalla jos susi tulisi ärisemään... :S)

"Minuun osui!" Eemeli huusi dramaattisesti ja kiljui sitten takkinsa olevan täynnä vettä.

Toisaalla kiljui joku muu, mutta aivan eri syystä. Elina tahtoi päästä pois sängystä leikkimään.

Elinan kiljuntaan ei heti kiinnitetty huomiota, sillä Elmeri oli karannut etupihan pieneen kasvihuoneeseen. Kristerin piti käydä pelastamassa nopealiikkeinen pikkuveijari.

Samaan aikaan keittiössä Dana tunsi vanhenevansa. Onneksi hän oli saanut tietää huostaanotettujen lastensa olevan turvassa ennen kasvuaan.

Illalla myös Krister vanheni, ja hänen hiusten värinsä muuttui punaisesta ruskeaksi.

 

Kaksosia piti vielä vähän opettaa. Onneksi vanhuus ei ollut este, mitä nyt vähän Danan selkää kolotti ja Kristerin polvet rutisivat.

Minä vihaan haamuja! Krister on jo puolikuollut kaikkien kummittelujen jälkeen.

Päivällä satoi ensilumi, joka kyllä jäi viimeiseksikin. :(

Elinan ja Elmerin kasvun aika tuli. Molemmat olivat innoissaan.

Elinasta tuli aika söpö tyttö, vaikka hänellä onkin hassu pottunenä. Etualalla Elmeri kasvaa hetkisen myöhemmin.

Elmeristä tuli oikein suloinen poika. Hänen siniset silmänsä tulevat varmasti tulevaisuudessa valloittamaan naisen kuin naisen.

Pikavisiitti vaatekaapille ja peilille paljasti Elinan oikeat piirteet. Hän on tosi nätti.

Kaksoset pitivät kovasti toisistaan. (Hauskaa, paitojen tekstuurit ovat samanlaiset, eriväriset vain :D)

Elmerille oli aina sanottu, että Krister ei ollut hänen oikea isänsä, ettei hänelle tulisi traumoja totuuden joskus selvitessä. Nyt kun poika oli kasvanut, hän alkoi saada pahoja tunnontuskia nähdessään Danan ja Kristerin viettävän romanttisia hetkiä keskenään.

"Ymmärräthän, Elmeri, että minun ja äitisi välillä vallitsee syvä rakkaus. Sinun isäsi ja äitisi välillä ei taas ole mitään. Minä rakastan sinua kuin omaa poikaani, ja enemmänkin", Krister selvitti asioita Elmerille. Poika ymmärsi asiat, ja hyväksyi nyt Kristerin ja Danan touhut.

"Kumpa aika menisi nopeasti ja kasvaisin pian", Elina halusi nopeasti teiniksi.

Mutta olihan lapseudessa omat hyvät puolensa: silloin saattoi leikkiä veljen kanssa nukketalolla ihan rauhassa, eikä tarvinnut tehdä töitä kovasti. Dana ja Krister olivat leikkimielisesti uhkailleet, että laittaisivat lapset töihin heti kun he varttuisivat vanhemmiksi.

"Mä tahdon antaa tän lahjan sulle ystävyyden merkkinä", Elmeri ojensi pakettia Elinalle. "Siis toi on mulle? Voi kiitos!" Elina ilahtui, eikä häntä haitannut sekään, että paketista paljastui Raksun hautakivi. :D (Laitoin kaikki hautakivet Elmerin tavaraluetteloon. Nyt haamut eivät kummittele, mutta hautakivet eivät silti ole poissa.)

Vastapalvelukseksi lahjasta Elina opetti veljelleen kuinka puhaltaa kuplia. Elmeri hullantuikin puuhaan täysin.

Elmerin veri veti selvästi kasvimaalle. Hän keräsi tuoreita (joskin mauttomia) paprikoita suurella innolla.

Elmeri myös piti haravoinnista, vaikka olikin jo kevät. Hän sai houkuteltua Danan ja Elinankin puutarhahommiin. 

Näin loppui tämä osa. Kommenttia saa laittaa oikein mielellään.