Anteeksi tästä 'pitkästä' tauosta. Ei oikein huvittanut pelata ja varsinkaan kirjoittaa uutta osaa. :D Mutta nyt sitten kirjoitan sen kunniaksi, että Suomi päihitti Ruotsin sekä jääkiekossa että Euroviisuissa.

Gregoryn oli aika kasvaa.

Pojalle tuli kovin unelias katse ja hassu pottunenä.

Pienellä muodonmuutoksella poika saatiin söpömmäksi. Isoisä Jesse vaikutti kiinnostuneelta tapahtumasta.

"Vähän kiva kun sä kasvoit, mä sain vihdoin kunnon leikkikaverin!" Greg hyökkäsi halaamaan Gregoryä.

Gregoryn kasvaessa kasvoi jokin muukin - nimittäin Ninnin nälkä ja maha. Uusi tulokas syntyisi pian.

Yhtäkkiä Elina päätti siirtyä ajasta ikuisuuteen. Wanda todisti tapahtumaa.

Koko yön satoi lunta ja aamulla pojat kirmasivat pihalle lumiukkoa tekemään. Valitettavasti kouluun oli mentävä ja lumiukko jäi kesken.

Mutta sitä varten on olemassa äidit. Ninni rakensi lumiukon valmiiksi.

Ninni ei ilmeisesti ollut kuullut siitä, että talvella on kylmä ja farkuissansa sekä napapaidassaan koikkelehti pihalla puutarhaa hoitaen.

Ruokaa laittaessaan Ninni sitten onnistui sytyttämään tulipalon.

Illalla kuolema tuli kylään. Felix ei kiinnostunut isänsä kuolemasta ja tuumasi, että hyvä kun siitä vihdoin päästään.

Hän hyppäsi vain ammeeseen leikkimään kun isää vietiin kohti manalan maita tai taivaan tuulia - kumpaan herra nyt päätyisikään.

Wanda jäi kaipaamaan rakasta isäntäänsä.

Kukaan ei ollut välittänyt Jessen kuolemasta varsinkaan nyt, kun uusi lapsi oli syntymässä.

"Oi kun se on suloinen.. Minun pikku tyttö!" Felix leperteli ensimmäiselle tyttärelleen, joka nimettiin Giselleksi, vaikka ensin aikeina oli nimetä lapsi Gabrielleksi perustajattaren kunniaksi.

"Nuku hyvin, pikkuinen", Ninni laittoi Gisellen hellästi nukkumaan.

Hänen oli pakko päästä kuntoilemaan raskauskilot pois. Hän tiesi, että pian kuntoilu olisi turhaa, koska vanhuus tulisi, joten hän kuntoili kuin henkensä edestä.

Aamun valjettua Greg tuli mukaan.

Sinä aamuna Wandan silmistä kuvastui sanaton kaipuu ja rauhallisuus.

Koiravanhuksen oli aika kuolla, aivan kuten muutkin talon vanhukset olivat jo kuolleet.

Eikä Wanda pelännyt kuolemaa. Päin vastoin, se oli sille vain uusi seikkailu.

Mutta elämän täytyi jatkua kuolemasta huolimatta.

"Äiti oot rakas", Greg halasi äitiään ihan ilman syytä.

Khihii. Ninni jäätyi. :D

Tässä muuten lähikuva hänen uudesta tyylistään.

Pian oli tuplasynttäreiden aika. Giselle ja Greg kasvoivat.

"Niin ja sitten mä toivon uutta autoa!" Greg päätti pitkän toivomuslistansa.

Ja sitten hän venähti komeaksi pojaksi. Greg sai tavoitteekseen mammonan.

Gisellestä tuli söpö taapero.

Greg muutti hiukan tyyliään ja siinä sivussa jäätyi myös. :)

Giselleltäkin muutettiin tyyliä ja hänestä tuli vieläkin söpömpi.

Eikä Wanda niin kauas ollut kadonnut - se tuli pian kummittelemaan.

Kun kevät saapui, Gregory oli jo täydessä touhussa ja opiskelemassa golfin jaloja taitoja.

"Aa bee cee", Giselle toisti aakkosten ensimmäisiä kirjaimia. "Oi voi voi, hyvä hyvä!" Felix innostui.

Felix opetti tyttärensä myös potalle.

Greg pääsi testaamaan, olisiko hänestä palomieheksi.

Gregin toive uudesta autosta toteutui. Felix osti hienon Ford Mustangin.

Ninni vietti ihanaa kotiäidin elämää. Hän vain leikki päivät pitkät Gisellen kanssa.

Ja välillä opetti tyttärelleen tarpeellisia taitoja.

Gregkin leikki siskonsa kanssa.

Pian oli perheen toisen pojan aika kasvaa.

Hauskan näköinen poika hänestä tulikin. Tavoitteeksi tuli nautinto. Veljeksillä on aika samanlainen tyyli. :)

Vanhempi veljeksistä lähti katsastelemaan tulevia vaimoehdokkaita. Hannele Senkki -niminen nainen sulatti hänen sydämensä, mutta Hannele ei ollut kiinnostunut nuoremmista pojista.

Mutta Greg vannoi, että tuon kauniisti hymyilevän naisen hän vielä naisi.

Aika kului kuin siivillä ja kesän korvalla Giselle kasvoi.

Tyttö omasi enkelin piirteet (mutta kauhean lyttynenän).

Hieman hiuksia leikattuaan tyttö oli entistä kauniimpi.

Giselle oli Ninnin silmäterä.

Greg tapaili useita tyttöjä nykyään.

Hän muutti tyttöjen tyylit erilaisemmiksi.

Pian pojat kirmasivat yliopistolle. Gregoryn nenä näytti ylisuurelta.

Kuten veljensäkin nenä. Tosin Gregille nenä sopi paremmin kuin Gregorylle.

 

Siispä Gregistä tulee perijä. (Ei, en anna Gisellelle mahdollisuutta, koska komeita miehiä ei enää löydy. Muuten kyllä hänestä olisi tullut perijä.) Hän kutsui Hannelensa kylään ja kertoi kaikkia romanttisia juttuja.

"Uuh, mä rakastan sun ruskeita hiuksia", Hannele kertoi.

Greg sai pian ensisuudelmansa.

Parin välillä oli selvästi rakkautta.

"Hannele Senkki.. Tuletko vaimokseni?" Greg pamautti kysymyksen ensimmäisillä treffeillä. "Oi Greg..." Hannele möngersi..

"Tietysti tulen!" hän kiljaisi ja Greg oli onnellinen.

Ja niin he muhinoivat tapahtuman kunniaksi. Gregorya kiinnosti.

Tietysti kihlausta piti juhlistaa muutenkin.

Pari nukkui yön yhdessä.

Aamulla veljekset häipyivät yliopistolta. Opiskelu ei ollut heidän juttunsa.

Greg palasi kotiin ja kutsui heti Hannelensa kylään. Hannele muutti taloon.

Hän uudisti hiukan tyyliään ja muuttui paljon kauniimmaksi.

Ja niin loppui tämä osa. Anteeksi tästä kauhean tökkivästä kerronnasta ja osan lyhyydestä - enää ei vain jaksa tehdä niin kunnolla. Kommenttia saa kyllä laittaa.